torstai 4. joulukuuta 2014

Rohkea koulu Tuusulassa

Tuomalan kyläkoulun 61 ihmistainta oppivat elämäniloisena pyörteenä. Opettajakunta ennen kaikkea vapauttaa, ruokkii ja kanavoi luovuutta ja tiedonjanoa. Heittäydyin pyörteen vietäväksi viime torstaina. Nyt törmäytän singahtelevia ajatuskatkelmia seuraavan kalendaarietapin, itsenäisyyspäivän aihelmiin:

Saavun pientä kujasta pitkin koululta näyttävän rakennuksen luokse. Suuret kuuset varjostavat pihaa, kulkureitit pujahtelevat pensaikkojen läpi. Tämä on varmaan jo lakkautettu, ajattelen. Hetken kuluttua yhytän kuitenkin peltitöissä olevan rakennusmiehen. Katto kuulemma pitää laittaa ennen syyslukukauden alkua.

Välitunti: Pam, kurainen futis paukahtaa housunlahkeeseen! Parempaa leikkiinkutsua saa hakea. Kato, mä hyppään täältä, mä en pelkää mitään! hihkuuu kiipeilytelineen spiderman. Vieressä ryhmä tyttöjä laukkaa esteradalla hulmuavin hiuksin. Yksi nykäisee hihasta. Hän haluaa näyttää kannot ja kivet joilla istuskelee, jos on ollut riitaa.

Kunnanvaltuutettu kertoo, että Tuusula on aivan hiljattain muotoillut tulevaisuudenstrategiansa uudelleen. Aiemman vision mukaan Tuusula oli hallitusti kasvava maaseutupitäjä ja sen menestystekijä kyläkoulut. Nyt slogan on "pikkukaupunkimainen". Kyläkoulut ovat pudonneet menestystekijöiden listalta.

Kannoilta ja kiviltä aukeaa näkymä savisen peltoaukean yli. Pellon takana on rantatie ja Tuusulanjärvi. Näin itsenäisyyspäivän alla tulee mieleen, että tässä maisemassa ovat läsnä suuret taiteilijamme: Kivi, Halonen ja Sibelius. Heitä innoittivat kansa ja luonto, mielessä siinsi oma kansallisvaltio. Ah! lehmänkello kalkattaa, oppitunnit jatkuvat.

Akuutti lakkautusuhka iski 2012. Tunti uutisoinnin jälkeen Tuomalan koululla oli 100-200 ihmistä. Kylä nousi! Puolustuskampanja oli eräänlainen "talvisota", jonka sankareita olivat kyläläiset ja joiden sankareita olivat koulu ja opettajat. Episodi terhaannutti, jopa loi vanhan kyläyhteisön uudestaan. Nyt yhteishenki on luja!

Rehtori kertoo, että kun hän saapui Tuusulan taiteidenyöhön, keskeytti paikallinen bändi soittamisen ja ihmiset antoivat hänelle spontaanit aplodit. Tuomalan koulu on tärkeä, ilman sitä kylä atomisoituisi. Koulu luo sitä sukupolvien ajan käyneiden kyläläisten, uusien kyläläisten ja opettajien välille monisäikeisen kohtalonyhteyden.

Entä uudet sukupolvet? Tuomalassa on kehitetty oppilaslähtöisyyttä rohkeasti painottavaa pedagogiikkaa. Saavutukset keräävät huomiota yliopistomaailmaa myöten. Tapasimme koululla koko joukon vaikuttuneita opettajaharjoittelijoita ja akateemisia psykologian asiantuntijoita: tällainen voisi olla tulevaisuuden koulu!

Opettajainhuoneen pöydällä olevassa lehtileikkeessä aprikoidaan, karsiako kouluverkostoa vai irtisanoa kuntatyöntekijöitä? Tuusulan säästöpaineet huolettavat. Opettajista kuitenkin henkii vakaumus ja usko omaan tekemiseen. Kuinka hienoa, että he vetoavat Aristoteleen fundamentteihin: hyvän tiedostamiseen ja rohkeuteen!

Universaalia isänmaallisuutta on, että etsimme hyvyyttä ja totuutta ja että toimimme paremman maailman puolesta rohkein mielin. Pidetäänhän huoli siitä, ettei tämän maan kouluja ajeta liian yhdenmukaiseen muottiin. Tuomalan kaltaiset kouluyksilöt tuottavat niin kovin hyvää elämää.

Asetelma opettajienhuoneen ikkunalaudalla. Mietelausetaulun teksti kokonaisuudessaan: Lapset syntyvät siivet selässään, opettajat auttavat heitä lentämään!

Harri Nyman
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti