Tahkon iso ja vielä isompi merkitys

Mikä tuo hyvinkääläiset yhteen kotipaikkansa puitteissa ja mitä seuraa kun museoväki lähtee dokumentoimaan pesäpallo-ottelua? Yllätyksiä ja kurkkua kuristavaa liikutusta!

Aloitetaan yllätyksistä. Tutkimustiimin Outi vietti lapsuuskesiään Kainuussa ja fanitti Sotkamon Jymyä. Ykkössuosikki oli Markus Meriläinen. Hyvinkäällä ennen ottelua tapaamamme kontaktihenkilö – Tahkon myyntipäällikkö – on samanniminen. Yhteensattuma kuumottelee videokameraa käyttelevän Outin mielessä ja kun Markus ottelun suvantohetkenä tulee kysymään Outin vaikutelmia, vie uteliaisuus voiton… Ja hän on! Markus on Outin nostalginen ihannepelaaja!

Oma huippuhetkeni koittaa, kun pääsen nauhurin kanssa kahden kilpailevan huutosakin väliin. Vierasjoukkueen kannattajien viereen on iskeytynyt ryhmä pikkutyttöjä, jotka hihkuvat Tahkon nimeen. Pirteä tunnelma imaisee mukaansa ja saa pohtimaan yleisökokemusta. Ihmiset lähtevät ulos arki-iltana ja ovat hetken yhdessä. Välillä koko stadion yhtyy rytmikkääseen taputukseen. Kokemus on sosiaalinen, vaikka ei edes puhuisi kenenkään kanssa. Yhteys ja noste kantavat varmasti myös pelikentän ulkopuolelle.

Yleisön virrattua ulos grillikojujen kaasuliekit sammuvat. Palkitsemme itsemme puolihintaisilla braatvursteilla ja havainnoimme talkoohyörinää. Kymmenistä vapaaehtoisista henkii myönteinen tekeminen ja he juttelevat innostuneina. Kiva että museotutkijatkin tulivat paikalle! Ja näittekö Hyvinkään oman tytön, Diandran, mikä nimmarijono! Tapahtuman jälkimainingeissa ymmärrän kuinka iso ja lämminhenkinen kokoontuminen pesisottelu hyvinkääläisittäin on. Se on yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä.

Syventävissä haastatteluissa saamme tuntumaa kylmääviin virtauksiin. Puhe pesäpallosta nostaa esiin Hyvinkään ammuskelun 2012. Tahkon pelaajia kuoli ja loukkaantui. Koko kaupunkia koetellut järkytys osin kohdattiin ja käsiteltiin Tahkoon kytkeytyneesti. Stadionilla purkautui ilmoille suuria tunteita.

Harri Nyman

Kohti verkon turuja ja toreja

Surffaan ympäri Keski-Uuttamaata, sosiaalisen median alustalta toiselle. Tapahtumat, paikallisten palveluiden mainokset, osto- ja myynti-ilmoitukset sekä kadonneet- ja löydetyt -ilmoitukset vilisevät silmissäni. Eksyn polulta ja jään harhailemaan linkkien loputtomaan viidakkoon. Tuskastuneena mietin, missä se verkon paljon puhuttu sosiaalisuus piilee?

Lopulta löydän etsimäni Facebookiin perustetuista ryhmistä: Mäntsälä, We<3Kerava ja Entinen Hyvinkää. Näitä ryhmiä yhdistää paitsi osallistujien aktiivisuus niin myös kiinnittyminen tiettyyn alueeseen. Ryhmät hahmottuvat verkon toreina ja turuina, joissa kaiken sen yksisuuntaisen viestinnän lisäksi, käydään kiivasta keskustelu, esitetään myötäileviä kommentteja, argumentoidaan asiallisesti, ratkotaan yhdessä pulmia ja organisoidaan yhteistoimintaa. 

Verkkoympäristön ensihavainnoinnin jälkeen on helppo todeta verkon olevan yhä enemmän osa arkielämää. Sieltä löytyy myös kommunikoinnin tihentymiä, joissa paikallisidentiteettiä luodaan ja uusinnetaan. Tilana se on kuitenkin erityinen ja poikkeaa maantieteellisestä paikasta. Verkon ubiikki, eli kaikkialla läsnäoleva luonne rikkoo perinteisiä aika- ja tilaulottuvuuksia sekä luo uusia yhdessäolon tapoja. Verkon käyttö ei kuitenkaan irtaudu ajasta ja paikasta, vaan ne saattavat jäsentyä uudella tavalla. Tämä tekee sosiaalisen median kentästä kiinnostavan paikallisidentiteetin tutkimuksen kannalta. 

Outi Rissanen